WOAAAHHHHH....

Turkin lomamatkalla löytyi uusi tukkuliike.Tässä PIENI osa yhdestä esittelypöydästä täynnä Swarowskin kristalleja...

Ystäväni naureskelevat minulle koska minulla on tukku- ja tarjousnenä. Missä tahansa on alennus tai tukkuliike, minä jotenkin löydän paikalle :)
Yksi syy on se, että tykkään kurkata. Kurkkaan aina kun mahdollista. Kurkkaan laatikoihin, nurkkien taakse, ovista sisään (siis kauppojen ovista...), aitojen läpi pihoille, hotellien auloihin ja erityisesti sinne, mistä näen jokaisen tulevan ulos ostosten kanssa.
Opin alennusmyyntien perussäännöt jäädessäni yhtäkkiä yksinhuoltajaksi. Yhdessä yössä kahden ihmisen tulot muuttuivat yhden ihmisen tuloiksi ja tuloni olivat todella pienet. Lapset eivät vähentyneet, eivätkä lainat. Alun shokissa työtkin jäivät tekemättä, joten yrittäjänä vähätkin tuloni vähenivät. Vasta kun minulle ilmoitettiin että menetämme kotimmekin, nousin kapinaan!
 Aloin etsiä halvempia tukkuja yritystäni varten ja etsimään materiaaleja alennusmyynneistä. Opin että kangaskauppojen viimeisestä nurkasta ja laatikoiden pohjilta saa pakkojen loppuja edullisemmin. Ulkomaisilta keskustelupalstoilta löysin linkkejä edullisiin tukkuihin. Tärkeintä oli että opin avaamaan suuni. Kyselin ulkomaisilta tuttavilta onko heillä tietoa, he kysyivät ystäviltään ja niin edelleen.
Sain lahjaksi äidiltä reissun Egyptiin että saan levättyä lasten kanssa. Korukaupassa oli töissä mies joka ei yrittänyt lirkutella vaan kohteli minua asiallisesti. Pyysin häneltä apua. Hän pyysi ystäviltään apua ja lopulta minua auttoi kuusi egyptiläismiestä soittelemassa ystävilleen. Helmitukku löytyi.
Kotiin palattuani olin intoa täynnä. Yritys alkoi menestyä paremmin ja mielikin oli virkeä, puhuin joka ilta skypessä Egyptiin. (Vuoden päästä menimme naimisiin)  
Yritys alkoi tuottaa enemmän ja sain paljon apua kahdelta naisyrittäjältä. Usko ihmisiin alkoi palautua ja tulevaisuus alkoi näyttää paremmalta. Jouduin taistelemaan saadakseni lunastaa kodin, mutta lopulta lakimiehet selvittivät asiat parhain päin.

Tästä kaikesta opin elämäni tärkeimmän jutun; uskalla kurkkia ja kysellä, voit löytää timantteja!

Tänään haluan kiittää Anne Linnonmaata ja Taina Partasta korvaamattomista neuvoista yritykseni kanssa.

      

IHAN ITTE TEIN

Joillekkin pakkomielteenä ovat autot, moottoripyörät, musiikki tai jääkiekko. Minulla on askartelutarvikevaurio. Haluan tehdä kaikkea ja kokoajan. Lehdistä valitsen mieluiten askartelu ja sisustuslehdet. Kirjastosta kannan kädentaitokirjoja. Itse kirjoitan vain kädentaitokirjoja. Työkseni askartelen. Hulluimmissa unissani olen vaatinut päästä Martha Stewartiksi ja perustellut sen sillä, että hän ei tee itse tuotteitaan ja MINÄ TEEN! Herätessä kyllä hieman nolotti :)

Paketti askartelutukusta on kivempaa kuin joulu. Uuh aah mitä värejä, kuvioita ja MIKÄ VEHJE! (Ja puhun nyt siis askarteluvehkeestä ;) ) Eilen posti toi minulle pienen kirjanteko masiinan. Epätoivoinen soitto ystävälle, en tajua miten sitä käytetään. Masiina kainaloon ja menoksi. Tuloksena kaksi itsetehtyä muistivihkosta, joista toisen saa äiti synttärilahjaksi. Yöllä silmissä vilisivät loputtomat mahdollisuudet. Valokuva albumeita, pieniä värityskirjoja, muistivihkoja, CV vihkosia, vieraskirjoja......APUVA! Yksi pikku juttu. Kun ensin teen jokapäivä noin 12 tuntisen työpäivän, sitten hoidan pakolliset kotihommat ja kaupassakäynnit, niin koska ihmeessä minä näitä vihkosia väkerrän??? NO YÖLLÄ. Kun kuu on komeimmillaan ja koko kylä nukkuu, kaivan masiinan esille ja alan leikata, liimata, kiertää ja koristella... Sen jälkeen minä olen.... onnellinen. 

Arvaatkaapas rakkaat ystävät mitä saatte ensi jouluna lahjaksi :) 

Tänään haluan kiittää Kaisaa, joka opetti minulle taas uuden tekniikan, kärsivällisesti ja hitaasti kuten oppilaan älylle sopii...

P.S Onkohan suuressa Ameriikassa vieroitusklinikkaa askarteluhulluille? Tarttis varmaan perustaa...

Jos ketuttaa...

KETTU

valkoista ilmakuivuvaa savea

oranssi ja musta askartelumaali

sivellin

Muotoile savesta kettu ja ketun häntä. Osat on helpompi tehdä erikseen ja yhdistää vasta viimeiseksi. Anna työn kuivua saven ohjeiden mukaan. Maalaa kettu muuten oranssiksi, mutta jätä hännän pää valkoiseksi. Maalaa ketulle mustalla maalilla silmät ja nenä. Anna työn kuivua.

Avioliitto ulkomaalaisen kanssa ei ole aina se äidin lapselleen toivoma vaihtoehto. Kulttuurit kolisevat yhteen ja välillä jopa uskonnot. Ennakkoluulot voivat istua tiukassa ja liitto tuomitaan epäonnistumaan sekä ystävien, että sukulaisten toimesta.
Tavatessani Egyptiläisen mieheni, kuulin monelta eri taholta että nyt minua pissitään silmään ja huolella. Hän kuulemma häipyy kuin pieru Saharaan samantien kun saa oleskeluluvan. Ilmoitusluontoisesti useat totesivat myös että tosta ei tule yhtään mitään muuta kuin sydänsuruja ja pahaa mieltä. Kuulin myös että omistamani talon joko häviän hänelle tai hän tuo koko sukunsa meille asumaan.
Aluksi yritin selittää ja lopuksi vain itkin. Itsetuntoni mureni olemattomiin, koska minun korviini näistä kommenteista kantautui; SINÄ et ole tarpeeksi hyvä, jotta sinua rakastettaisiin oikeasti. Tätä olin kokenut aiemmassa avioliitossani lähes kymmenen vuotta päivittäin. Mieleni alkoi muuttua pikkuhiljaa. Ei ole mahdollista että minua joku rakastaisi aidosti. Aloin puhua Egyptiin erilaisia puheluita. Epäilin, kyseenalaistin ja itkin. Romahdin joka ilta sängyssä, peiton alla lapsilta salaa. Päätin etten voi tehdä sitä lapsille, että annan jonkun ulkomaalaisen tulla tänne rikkomaan sydämeni. Päätin olla yksin ja yksinäinen mielummin kuin ottaa hypyn tuntemattomaan.
Yöllä näin unta auringosta. Kurotin aurinkoon mutta joku veti minua alas.
Aamulla rakkaltani oli tullut viesti, kuva jonka hän oli löytänyt netistä. "Jos olet yksin, olen sinun varjosi. Jos haluat itkeä, olen sinulle olkapää. Jos et ole onnellinen, olen sinulle hymy. Jos tarvitset minua, olen aina luonasi".

Mieleni kirkastui hetkessä. En voi antaa muiden ihmisten kokemusten tai mielipiteiden estää minua uskomasta hyvään. Päätin hypätä tuntemattomaan.

Pyysin läheisiäni olemaan tyrkkäämättä minua puheillaan alas jyrkänteeltä, pyysin heitä mielummin ottamaan vastaan jos putoan.

Tästä kaikesta on nyt yli kolme vuotta. Huomenna meillä on kolme vuotishääpäivä. Kulttuurit ovat kolisseet, olen karjunut pää punaisena erimielisyyksien vuoksi, mutta mikä tärkeintä; EN OLE KOSKAAN OLLUT NÄIN ONNELLINEN.

Tyhmä ei pidä olla, mutta joskus täytyy uskaltaa...

Toivon tänään Sinulle rohkeutta uskaltaa kurottaa aurinkoon.

JOSKUS ISKEE HIMO...

Nimittäin järjestelyhimo. En tunne montaakaan yhtä epäjärjestelmällistä ihmistä kuin itse olen. Siivoamisrutiineihini kuulu lähinnä pinous. Teen kasoja lehdistä, askartelutarvikkeista, posteista, helmistä, pyykeistä, ihan mistä vain. Loppupäivän siirtelen näitä kasoja paikasta toiseen. Viimeiset laitan laatikkoon, odottamaan SITÄ päivää, kun aivoni toimivat järjestelmällisesti.. Ystäväni kutsuu näitä laatikoita miljoonalaatikoiksi. Sieltä kun löytyy miljoona eri asiaa. Miljoonalaatikot seisovat aikansa kodin nurkissa kunnes ne rahdataan varastoon. Siellä käyn noin kerran kuussa etsimässä ahdistuneena jotain pikkutavaraa jonka muistan laittaneeni johonkin miljoonalaatikkoon. 

JOSKUS (lue harvoin) saan järjestelykohtauksen. Alan järjestellä keittiössä tai työhuoneessa yhtä asiaa kuntoon. Ja näinhän siinä sitten käy:

Mene keittiöön. Päätä laittaa KAIKKI keittiön laatikot järjestyksen. Huomaa etteivät isot kauhat mahdu yhteen laatikkoon. Ahdistu ja etsi pakotietä. Huomaa käytetty säilyketölkki. Huuda AHAA ja pakene askartelemaan.

kauhapurkki

säilyketölkki

askartelumaalia

sivellin

ekokartonkia

musta tussi

liimaa

sakset

koristenauhaa

Maalaa säilyketölkki askartelumaalilla. Anna kuivua. Leikkaa kartongista sopivankokoinen lappu tekstiä varten. Piirrä kartonkiin reunat ja kirjoita keskelle teksti, jonka haluat. Liimaa kartonki paikoilleen. Leikkaa koristenauhasta 10cm pidempi pätkä, kuin purkin ympärysmitta . Solmi nauha purkin yläreunan ympärille ja tee rusetti.

Tänään olen kiitollinen tulevasta työviikonlopusta, siitä tulee hauskaa!

 

PYYKKIÄ PYYKKIÄ PYYKKIÄ

Pesukone on ollut rikki jo pari viikkoa. Eräs ystäväni on lähes velho kaikessa mitä hän tekee joten soitto sinne. Ystävä riensi apuun. Koneen takaosa auki, kone päälle, pois päältä, koita sitä, koita tätä. Taskulamppu kiitos! Eikö ole parempaa? Täällä on tämä jakajanvetäjän blaadibalaa ainakin kunnossa. Hänen puhuessaan putosin kärryltä jo muutaman minuutin kuluessa. Minä seisoin kädet ojossa ja tunsin itseni tyhmäksi kun toinen luetteli faktaa pesukoneen osista ja etsi netistä kännykällä lisää tietoa... KYSYMYS: kuinka moni teistä oletti, että kyseessä on miespuolinen ystävä??? Ei nimittäin ole. Ystäväni on nainen ja erittäin älykäs TODELLA monella alueella. Jos olisin osallistunut haluatko miljonääriksi ohjelmaan ja olisin saanut kilauttaa kaverille. Hän on SE kaveri. Asia kuin asia. Jos maailma kaatuu niskaan ystäväni on kymmenessä minuutissa paikalla. Koskaan ei ole kuulunut siitä suunnalta, että eipä juuri kiiinnosta tai nyt en jaksa. Katsellessaani ystäväni peräpäätä (alkupää oli pesukoneen sisällä), en voinut muuta kuin miettiä, kuinka hän voi osata KAIKEN. Pohdiskellessani asiaa minulle valkeni. Uskon että ystävääni vain yksinkertaisesti A) kiinnostaa moni asia ja B) hänellä on suuri sydän. Jos voi auttaa hän tekee parhaansa. 

Minulla ei ole montaa hyvää ystävää. Uskon, että jos ei voi olla täysillä ja parhaansa mukaan myös toisen avuksi ja aina valmiina auttamaan elämän tyrskyissä niin ei voi olla hyvin läheinen. Toisaalta on myös läheisiä ja rakkaita ystäviä, joiden kanssa on vaan sovittava, että nyt ei pysty. Tosi ystävän tunnistaa siitä, että jos vuoteen ei kuulu mitään ja ei olla nähty kahteen vuoteen niin kun lopulta pääsemme samaan paikkaan samaan aikaan, asiat ja jutut jatkuvat siitä mihin viimeksi päästiin. Minua on siunattu muutamilla tälläisillä ystävillä. On uskomaton tunne kun voi luottaa siihen, ettei toinen jätä vaikka mikä olisi.

Kasaantunutta pyykkivuorta tuijottaessani tajusin. Voin kilauttaa kaverille. Uusille ja vanhoille. Jos jokainen auttaa pesemällä yhden koneellisen pyykkiä, olen taas hetken aikaa likapyykkivapaa. Näin tein ja kukaan ei edes hangoitellut vastaan, jopa vanhimman lapseni isä eli ensimmäinen aviomieheni ilmoitti että laita likan mukaan vaan niin kyllä me pestään. 

Monesti tuntuu, että on huoliensa kanssa aivan yksin ja maailma kaatuu niskaan. Mutta kun pyytää niin annetaan :) Liikaa ei saa pyytää mutta kohtuudella joskus. Ei meidän tarvitse aina yksin pärjätä! Muista sinäkin se joskus, niin minäkin yritän...

Tänään haluan kiittää ystävästäni Sarista.

WAPPUNA MENNÄÄN PICNICILLE...

Tai sitten ei. Nurmikko ehkä pilkottaa jo siihen mennessä mutta tuskimpa maahan voi istahtaa viettämään lokoisia hetkiä... 

Onneksi piknikille voi ryhtyä kotonakin :)

Siis askartele söpöt puitteet, levitä viltti olkkarin lattialle ja vietä hauska Wappu!

 Maalaa oman tyylinen korisi askartelumaaleilla. Maalaa ensin pohjaväri ja anna kuivua. Kasta topsypuikko valkoiseen maaliin ja paina sillä pilkkuja koristeeksi.

serviettirenkaat tilkuista

kangastilkkuja

ruudullista nauhaa

liimanauhaa (kangaskaupoista, tarkoitettu kankaalle)

sakset

silitysrauta

silityslauta

neula

lankaa

Leikkaa kangastilkuista 15cm leveitä ja 20cm pitkiä suikaleita. Käännä kankaan kaikki reunat 3cm kankaan taakse. Aseta liimanauhaa käännöksen taakse ja silitä nauhan ohjeen mukaan käännökset siististi kiinni. Käännä kaikki reunat. Leikkaa ruutunauhasta25-30cm pätkiä. Laita lanka neulaan ja solmu langan päähän. Kiedo kangas suikale renkaaksi ja aseta ruutunauhan keskiosa kankaan kiinnityskohdan päälle. Ompele ruutunauha kiinni serviettirenkaaseen niin, että samalla kiinnität kankaan päädyt yhteen. Solmi ruutunauhan päät rusetille renkaan eteen. Kääri servietti rullalle ja työnnä renkaan sisään.

MAHTAVAA KESÄN ODOTUSTA!!!!!!