Avioliitto ulkomaalaisen kanssa ei ole aina se äidin lapselleen toivoma vaihtoehto. Kulttuurit kolisevat yhteen ja välillä jopa uskonnot. Ennakkoluulot voivat istua tiukassa ja liitto tuomitaan epäonnistumaan sekä ystävien, että sukulaisten toimesta.
Tavatessani Egyptiläisen mieheni, kuulin monelta eri taholta että nyt minua pissitään silmään ja huolella. Hän kuulemma häipyy kuin pieru Saharaan samantien kun saa oleskeluluvan. Ilmoitusluontoisesti useat totesivat myös että tosta ei tule yhtään mitään muuta kuin sydänsuruja ja pahaa mieltä. Kuulin myös että omistamani talon joko häviän hänelle tai hän tuo koko sukunsa meille asumaan.
Aluksi yritin selittää ja lopuksi vain itkin. Itsetuntoni mureni olemattomiin, koska minun korviini näistä kommenteista kantautui; SINÄ et ole tarpeeksi hyvä, jotta sinua rakastettaisiin oikeasti. Tätä olin kokenut aiemmassa avioliitossani lähes kymmenen vuotta päivittäin. Mieleni alkoi muuttua pikkuhiljaa. Ei ole mahdollista että minua joku rakastaisi aidosti. Aloin puhua Egyptiin erilaisia puheluita. Epäilin, kyseenalaistin ja itkin. Romahdin joka ilta sängyssä, peiton alla lapsilta salaa. Päätin etten voi tehdä sitä lapsille, että annan jonkun ulkomaalaisen tulla tänne rikkomaan sydämeni. Päätin olla yksin ja yksinäinen mielummin kuin ottaa hypyn tuntemattomaan.
Yöllä näin unta auringosta. Kurotin aurinkoon mutta joku veti minua alas.
Aamulla rakkaltani oli tullut viesti, kuva jonka hän oli löytänyt netistä. "Jos olet yksin, olen sinun varjosi. Jos haluat itkeä, olen sinulle olkapää. Jos et ole onnellinen, olen sinulle hymy. Jos tarvitset minua, olen aina luonasi".
Mieleni kirkastui hetkessä. En voi antaa muiden ihmisten kokemusten tai mielipiteiden estää minua uskomasta hyvään. Päätin hypätä tuntemattomaan.
Pyysin läheisiäni olemaan tyrkkäämättä minua puheillaan alas jyrkänteeltä, pyysin heitä mielummin ottamaan vastaan jos putoan.
Tästä kaikesta on nyt yli kolme vuotta. Huomenna meillä on kolme vuotishääpäivä. Kulttuurit ovat kolisseet, olen karjunut pää punaisena erimielisyyksien vuoksi, mutta mikä tärkeintä; EN OLE KOSKAAN OLLUT NÄIN ONNELLINEN.Tyhmä ei pidä olla, mutta joskus täytyy uskaltaa...
