Aamuinen ihme oli se, että pojan luistimelle löytyi varastosta pari. Ja vielä ihan heti.
Ihmeellistä on myös se kuinka heti herättyäni sain paljon haleja. Yleensä vain ampaisen ylös komentelemaan lapsia aamupalalle ja pukemaan.
Suurin ihme kaikista kuitenkin oli se, että sain eilen illalla ystävältäni viestin. Hänen masussaan asuva vauveli onkin ihan kunnossa vaikka muuta pelättiin.
Aamuisin pitäisi pysähtyä edes muutamaksi minuutiksi muistamaan pari asiaa;
*Elämä on täynnä pieniä ihmeitä, yleensä niitä ei vain huomaa
*Kun menee ihan päin seinää niin on kai sekin pieni ihme että tässähän sitä vaan ollaan
*Jos vaan voin niin hymyilen, sillä usein pelastaa oman päivänsä - joskus muidenkin
*Ja tärkein kaikista: OLET IHANA JUURI SELLAISENA KUIN OLET!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti