WOAAAHHHHH....

Turkin lomamatkalla löytyi uusi tukkuliike.Tässä PIENI osa yhdestä esittelypöydästä täynnä Swarowskin kristalleja...

Ystäväni naureskelevat minulle koska minulla on tukku- ja tarjousnenä. Missä tahansa on alennus tai tukkuliike, minä jotenkin löydän paikalle :)
Yksi syy on se, että tykkään kurkata. Kurkkaan aina kun mahdollista. Kurkkaan laatikoihin, nurkkien taakse, ovista sisään (siis kauppojen ovista...), aitojen läpi pihoille, hotellien auloihin ja erityisesti sinne, mistä näen jokaisen tulevan ulos ostosten kanssa.
Opin alennusmyyntien perussäännöt jäädessäni yhtäkkiä yksinhuoltajaksi. Yhdessä yössä kahden ihmisen tulot muuttuivat yhden ihmisen tuloiksi ja tuloni olivat todella pienet. Lapset eivät vähentyneet, eivätkä lainat. Alun shokissa työtkin jäivät tekemättä, joten yrittäjänä vähätkin tuloni vähenivät. Vasta kun minulle ilmoitettiin että menetämme kotimmekin, nousin kapinaan!
 Aloin etsiä halvempia tukkuja yritystäni varten ja etsimään materiaaleja alennusmyynneistä. Opin että kangaskauppojen viimeisestä nurkasta ja laatikoiden pohjilta saa pakkojen loppuja edullisemmin. Ulkomaisilta keskustelupalstoilta löysin linkkejä edullisiin tukkuihin. Tärkeintä oli että opin avaamaan suuni. Kyselin ulkomaisilta tuttavilta onko heillä tietoa, he kysyivät ystäviltään ja niin edelleen.
Sain lahjaksi äidiltä reissun Egyptiin että saan levättyä lasten kanssa. Korukaupassa oli töissä mies joka ei yrittänyt lirkutella vaan kohteli minua asiallisesti. Pyysin häneltä apua. Hän pyysi ystäviltään apua ja lopulta minua auttoi kuusi egyptiläismiestä soittelemassa ystävilleen. Helmitukku löytyi.
Kotiin palattuani olin intoa täynnä. Yritys alkoi menestyä paremmin ja mielikin oli virkeä, puhuin joka ilta skypessä Egyptiin. (Vuoden päästä menimme naimisiin)  
Yritys alkoi tuottaa enemmän ja sain paljon apua kahdelta naisyrittäjältä. Usko ihmisiin alkoi palautua ja tulevaisuus alkoi näyttää paremmalta. Jouduin taistelemaan saadakseni lunastaa kodin, mutta lopulta lakimiehet selvittivät asiat parhain päin.

Tästä kaikesta opin elämäni tärkeimmän jutun; uskalla kurkkia ja kysellä, voit löytää timantteja!

Tänään haluan kiittää Anne Linnonmaata ja Taina Partasta korvaamattomista neuvoista yritykseni kanssa.

      

IHAN ITTE TEIN

Joillekkin pakkomielteenä ovat autot, moottoripyörät, musiikki tai jääkiekko. Minulla on askartelutarvikevaurio. Haluan tehdä kaikkea ja kokoajan. Lehdistä valitsen mieluiten askartelu ja sisustuslehdet. Kirjastosta kannan kädentaitokirjoja. Itse kirjoitan vain kädentaitokirjoja. Työkseni askartelen. Hulluimmissa unissani olen vaatinut päästä Martha Stewartiksi ja perustellut sen sillä, että hän ei tee itse tuotteitaan ja MINÄ TEEN! Herätessä kyllä hieman nolotti :)

Paketti askartelutukusta on kivempaa kuin joulu. Uuh aah mitä värejä, kuvioita ja MIKÄ VEHJE! (Ja puhun nyt siis askarteluvehkeestä ;) ) Eilen posti toi minulle pienen kirjanteko masiinan. Epätoivoinen soitto ystävälle, en tajua miten sitä käytetään. Masiina kainaloon ja menoksi. Tuloksena kaksi itsetehtyä muistivihkosta, joista toisen saa äiti synttärilahjaksi. Yöllä silmissä vilisivät loputtomat mahdollisuudet. Valokuva albumeita, pieniä värityskirjoja, muistivihkoja, CV vihkosia, vieraskirjoja......APUVA! Yksi pikku juttu. Kun ensin teen jokapäivä noin 12 tuntisen työpäivän, sitten hoidan pakolliset kotihommat ja kaupassakäynnit, niin koska ihmeessä minä näitä vihkosia väkerrän??? NO YÖLLÄ. Kun kuu on komeimmillaan ja koko kylä nukkuu, kaivan masiinan esille ja alan leikata, liimata, kiertää ja koristella... Sen jälkeen minä olen.... onnellinen. 

Arvaatkaapas rakkaat ystävät mitä saatte ensi jouluna lahjaksi :) 

Tänään haluan kiittää Kaisaa, joka opetti minulle taas uuden tekniikan, kärsivällisesti ja hitaasti kuten oppilaan älylle sopii...

P.S Onkohan suuressa Ameriikassa vieroitusklinikkaa askarteluhulluille? Tarttis varmaan perustaa...

Jos ketuttaa...

KETTU

valkoista ilmakuivuvaa savea

oranssi ja musta askartelumaali

sivellin

Muotoile savesta kettu ja ketun häntä. Osat on helpompi tehdä erikseen ja yhdistää vasta viimeiseksi. Anna työn kuivua saven ohjeiden mukaan. Maalaa kettu muuten oranssiksi, mutta jätä hännän pää valkoiseksi. Maalaa ketulle mustalla maalilla silmät ja nenä. Anna työn kuivua.

Avioliitto ulkomaalaisen kanssa ei ole aina se äidin lapselleen toivoma vaihtoehto. Kulttuurit kolisevat yhteen ja välillä jopa uskonnot. Ennakkoluulot voivat istua tiukassa ja liitto tuomitaan epäonnistumaan sekä ystävien, että sukulaisten toimesta.
Tavatessani Egyptiläisen mieheni, kuulin monelta eri taholta että nyt minua pissitään silmään ja huolella. Hän kuulemma häipyy kuin pieru Saharaan samantien kun saa oleskeluluvan. Ilmoitusluontoisesti useat totesivat myös että tosta ei tule yhtään mitään muuta kuin sydänsuruja ja pahaa mieltä. Kuulin myös että omistamani talon joko häviän hänelle tai hän tuo koko sukunsa meille asumaan.
Aluksi yritin selittää ja lopuksi vain itkin. Itsetuntoni mureni olemattomiin, koska minun korviini näistä kommenteista kantautui; SINÄ et ole tarpeeksi hyvä, jotta sinua rakastettaisiin oikeasti. Tätä olin kokenut aiemmassa avioliitossani lähes kymmenen vuotta päivittäin. Mieleni alkoi muuttua pikkuhiljaa. Ei ole mahdollista että minua joku rakastaisi aidosti. Aloin puhua Egyptiin erilaisia puheluita. Epäilin, kyseenalaistin ja itkin. Romahdin joka ilta sängyssä, peiton alla lapsilta salaa. Päätin etten voi tehdä sitä lapsille, että annan jonkun ulkomaalaisen tulla tänne rikkomaan sydämeni. Päätin olla yksin ja yksinäinen mielummin kuin ottaa hypyn tuntemattomaan.
Yöllä näin unta auringosta. Kurotin aurinkoon mutta joku veti minua alas.
Aamulla rakkaltani oli tullut viesti, kuva jonka hän oli löytänyt netistä. "Jos olet yksin, olen sinun varjosi. Jos haluat itkeä, olen sinulle olkapää. Jos et ole onnellinen, olen sinulle hymy. Jos tarvitset minua, olen aina luonasi".

Mieleni kirkastui hetkessä. En voi antaa muiden ihmisten kokemusten tai mielipiteiden estää minua uskomasta hyvään. Päätin hypätä tuntemattomaan.

Pyysin läheisiäni olemaan tyrkkäämättä minua puheillaan alas jyrkänteeltä, pyysin heitä mielummin ottamaan vastaan jos putoan.

Tästä kaikesta on nyt yli kolme vuotta. Huomenna meillä on kolme vuotishääpäivä. Kulttuurit ovat kolisseet, olen karjunut pää punaisena erimielisyyksien vuoksi, mutta mikä tärkeintä; EN OLE KOSKAAN OLLUT NÄIN ONNELLINEN.

Tyhmä ei pidä olla, mutta joskus täytyy uskaltaa...

Toivon tänään Sinulle rohkeutta uskaltaa kurottaa aurinkoon.

JOSKUS ISKEE HIMO...

Nimittäin järjestelyhimo. En tunne montaakaan yhtä epäjärjestelmällistä ihmistä kuin itse olen. Siivoamisrutiineihini kuulu lähinnä pinous. Teen kasoja lehdistä, askartelutarvikkeista, posteista, helmistä, pyykeistä, ihan mistä vain. Loppupäivän siirtelen näitä kasoja paikasta toiseen. Viimeiset laitan laatikkoon, odottamaan SITÄ päivää, kun aivoni toimivat järjestelmällisesti.. Ystäväni kutsuu näitä laatikoita miljoonalaatikoiksi. Sieltä kun löytyy miljoona eri asiaa. Miljoonalaatikot seisovat aikansa kodin nurkissa kunnes ne rahdataan varastoon. Siellä käyn noin kerran kuussa etsimässä ahdistuneena jotain pikkutavaraa jonka muistan laittaneeni johonkin miljoonalaatikkoon. 

JOSKUS (lue harvoin) saan järjestelykohtauksen. Alan järjestellä keittiössä tai työhuoneessa yhtä asiaa kuntoon. Ja näinhän siinä sitten käy:

Mene keittiöön. Päätä laittaa KAIKKI keittiön laatikot järjestyksen. Huomaa etteivät isot kauhat mahdu yhteen laatikkoon. Ahdistu ja etsi pakotietä. Huomaa käytetty säilyketölkki. Huuda AHAA ja pakene askartelemaan.

kauhapurkki

säilyketölkki

askartelumaalia

sivellin

ekokartonkia

musta tussi

liimaa

sakset

koristenauhaa

Maalaa säilyketölkki askartelumaalilla. Anna kuivua. Leikkaa kartongista sopivankokoinen lappu tekstiä varten. Piirrä kartonkiin reunat ja kirjoita keskelle teksti, jonka haluat. Liimaa kartonki paikoilleen. Leikkaa koristenauhasta 10cm pidempi pätkä, kuin purkin ympärysmitta . Solmi nauha purkin yläreunan ympärille ja tee rusetti.

Tänään olen kiitollinen tulevasta työviikonlopusta, siitä tulee hauskaa!

 

PYYKKIÄ PYYKKIÄ PYYKKIÄ

Pesukone on ollut rikki jo pari viikkoa. Eräs ystäväni on lähes velho kaikessa mitä hän tekee joten soitto sinne. Ystävä riensi apuun. Koneen takaosa auki, kone päälle, pois päältä, koita sitä, koita tätä. Taskulamppu kiitos! Eikö ole parempaa? Täällä on tämä jakajanvetäjän blaadibalaa ainakin kunnossa. Hänen puhuessaan putosin kärryltä jo muutaman minuutin kuluessa. Minä seisoin kädet ojossa ja tunsin itseni tyhmäksi kun toinen luetteli faktaa pesukoneen osista ja etsi netistä kännykällä lisää tietoa... KYSYMYS: kuinka moni teistä oletti, että kyseessä on miespuolinen ystävä??? Ei nimittäin ole. Ystäväni on nainen ja erittäin älykäs TODELLA monella alueella. Jos olisin osallistunut haluatko miljonääriksi ohjelmaan ja olisin saanut kilauttaa kaverille. Hän on SE kaveri. Asia kuin asia. Jos maailma kaatuu niskaan ystäväni on kymmenessä minuutissa paikalla. Koskaan ei ole kuulunut siitä suunnalta, että eipä juuri kiiinnosta tai nyt en jaksa. Katsellessaani ystäväni peräpäätä (alkupää oli pesukoneen sisällä), en voinut muuta kuin miettiä, kuinka hän voi osata KAIKEN. Pohdiskellessani asiaa minulle valkeni. Uskon että ystävääni vain yksinkertaisesti A) kiinnostaa moni asia ja B) hänellä on suuri sydän. Jos voi auttaa hän tekee parhaansa. 

Minulla ei ole montaa hyvää ystävää. Uskon, että jos ei voi olla täysillä ja parhaansa mukaan myös toisen avuksi ja aina valmiina auttamaan elämän tyrskyissä niin ei voi olla hyvin läheinen. Toisaalta on myös läheisiä ja rakkaita ystäviä, joiden kanssa on vaan sovittava, että nyt ei pysty. Tosi ystävän tunnistaa siitä, että jos vuoteen ei kuulu mitään ja ei olla nähty kahteen vuoteen niin kun lopulta pääsemme samaan paikkaan samaan aikaan, asiat ja jutut jatkuvat siitä mihin viimeksi päästiin. Minua on siunattu muutamilla tälläisillä ystävillä. On uskomaton tunne kun voi luottaa siihen, ettei toinen jätä vaikka mikä olisi.

Kasaantunutta pyykkivuorta tuijottaessani tajusin. Voin kilauttaa kaverille. Uusille ja vanhoille. Jos jokainen auttaa pesemällä yhden koneellisen pyykkiä, olen taas hetken aikaa likapyykkivapaa. Näin tein ja kukaan ei edes hangoitellut vastaan, jopa vanhimman lapseni isä eli ensimmäinen aviomieheni ilmoitti että laita likan mukaan vaan niin kyllä me pestään. 

Monesti tuntuu, että on huoliensa kanssa aivan yksin ja maailma kaatuu niskaan. Mutta kun pyytää niin annetaan :) Liikaa ei saa pyytää mutta kohtuudella joskus. Ei meidän tarvitse aina yksin pärjätä! Muista sinäkin se joskus, niin minäkin yritän...

Tänään haluan kiittää ystävästäni Sarista.

WAPPUNA MENNÄÄN PICNICILLE...

Tai sitten ei. Nurmikko ehkä pilkottaa jo siihen mennessä mutta tuskimpa maahan voi istahtaa viettämään lokoisia hetkiä... 

Onneksi piknikille voi ryhtyä kotonakin :)

Siis askartele söpöt puitteet, levitä viltti olkkarin lattialle ja vietä hauska Wappu!

 Maalaa oman tyylinen korisi askartelumaaleilla. Maalaa ensin pohjaväri ja anna kuivua. Kasta topsypuikko valkoiseen maaliin ja paina sillä pilkkuja koristeeksi.

serviettirenkaat tilkuista

kangastilkkuja

ruudullista nauhaa

liimanauhaa (kangaskaupoista, tarkoitettu kankaalle)

sakset

silitysrauta

silityslauta

neula

lankaa

Leikkaa kangastilkuista 15cm leveitä ja 20cm pitkiä suikaleita. Käännä kankaan kaikki reunat 3cm kankaan taakse. Aseta liimanauhaa käännöksen taakse ja silitä nauhan ohjeen mukaan käännökset siististi kiinni. Käännä kaikki reunat. Leikkaa ruutunauhasta25-30cm pätkiä. Laita lanka neulaan ja solmu langan päähän. Kiedo kangas suikale renkaaksi ja aseta ruutunauhan keskiosa kankaan kiinnityskohdan päälle. Ompele ruutunauha kiinni serviettirenkaaseen niin, että samalla kiinnität kankaan päädyt yhteen. Solmi ruutunauhan päät rusetille renkaan eteen. Kääri servietti rullalle ja työnnä renkaan sisään.

MAHTAVAA KESÄN ODOTUSTA!!!!!!

BLING BLING

Sain ystävältä kengät joista oli potkittu teristä pinta. Eikun timangit ja timangiliima esiin!
Usein tekee mieli heittää kenkiä keräyslaatikkoon vain sentakia että on kyllästynyt käyttämään samoja kenkiä vuodesta toiseen. Voit ensin kokeilla ilmaista kengänuudistaa. Laita facebookkiin tai tekstiviestillä viesti onko jollain saman koon jalka ja olisi halukas tekemään vaihtareita. Pitäkää vaikka isolla ystäväporukalla kenkien vaihtobileet! Vanhat kengät voi uudistaa ruseteilla, blingillä, vanhojen vöiden pätkillä, uskalias voi piirtää kenkiin uudet kuosit spriiliukoisella tussilla....

Kesää odotellessa, kesäkenkiä tuunaten
Piia

Kun kipu vie...

Blogin kirjoittamiseen tuli pitkä tauko sairauteni vuoksi, mutta nyt voimat taas palaavat.

Kipu on ikävä kaveri. Kipu ottaa ihmisestä otteen ja vie yöunet ja tuo pahan mielen. Mitä enemmän kipua vastaan taistelee sitä pahemmaksi se tuntuu äityvän. Uskon positiivisuuden voimaan. Kivusta huolimatta voi nauraa hassuille asioille ja hymyillä kaikille pienillekin asioille. Joskus kipu kuitenkin vie mukanaan. Silloin ei halua vastata puhelimeen tai tavata ketään. Lopulta kipu istui kuskin paikalle ja vei. Annoin periksi ja jäin sairaslomalle. Yrittäjänä sairasloma on piinaavaa. Joka päivä lasken kuinka paljon rahaa menetän olemalla pois työstä. Nukuin kaksi päivää ja sitten ymmärsin. 

Sairauteni ei ole menossa mihinkään. Kylmällä ilmalla kivut tulevat pahemmiksi ja siihen ei auta mikään. Päätin hyväksyä asian. Hengitin syvään ja sanoin kivulle. Tervetuloa. Mutta enää et kulje edelläni vaan rinnallani. Minä istuin takaisin kuskin paikalle ja kipu sai mennä istumaan matkustajaksi. Nyt alkaa helpottaa. Osaksi siksi että olen levännyt ja pitänyt itsestäni huolta, mutta osaksi sen vuoksi että hyväksyin kivun. Negatiiviset asiat joille ei voi mitään on usein helpompi hyväksyä kuin taistella niitä vastaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että heittäytyy maahan makaamaan ja kierii negativiisuudessa. 

Katsoin yöllä elokuvan kun en saanut nukuttua. Se oli uusi tapani sanoa kivulle että ole sinä vaan, minä teen sitten jotain kivaa. Elokuvassa oli myös tärkeä lause. Kun elämä antaa sinulle hyvää tai huonoa niin voit aina sanoa; KIITOS, lisää tätä kiitos. Kun sanoin kivulleni viime yönä noin, minua alkoi  naurattaa. Hetki oli niin älytön. Mutta arvatkaa mitä. Nauraessa kipu väheni... JOTEN

KIITOS, tätä lisää kiitos!

Tänään haluan kiittää ihmisiä jotka nauravat kanssani. Lähikaupan kassaa, ystäviä ja satunnaisia kulkijoita.

PIIAMARILLA PUOTI ON KIINNI HUHTIKUUN AJAN. LÖYDÄT TUOTTEITANI JÄLLEENMYYJILTÄ esim Kylpylähotelli Päiväkummun shopista, Lohjan Vivamosta, Sammatin kahvila Kultarusetista, Siikarannan kylpylästä, kahvila Villipuutarhasta, Ateljee Emmistä ja Sacrumista. Nettikauppa toimii normaalisti www.piiamarilla.net (asetusten muutoksista johtuen netissä olevat kuvat ovat kadonneet tai muuttuneet huonoiksi. Korjaan asian maahd pian... JA lisään uusia tuotteita, esimerkiksi korvakorut tulevat yleisön pyynnöstä nettiin takaisin ) 

 

KEVÄT LÄHESTYY!

Ulkona on kylmä. Kalenteri sanoo että nyt on talvi. MUTTA laskin ihan itte eilen... 15 viikkoa juhannukseen :) Viikot menevät hujauksessa. Tällä logiikalla kesä tulee kohta. Siitä innostuneena tein iloisia voileipiä. Voiko aamu olla huono jos aamupalapöydässä on näin iloisia leipiä? 

Kun olin lapsi ja pahalla tuulella äidilläni oli selkeä ohje ärsyn poistoon. Keitä kananmuna. Piirrä valmiiseen kananmunaan vihainen naama tussilla. Siinä vaiheessa alkaa jo vähän unohtua että on huonolla tuulella. Ota pikkulusikka ja lyö hapannaama mäsäksi! SIIS EI OMAA VAAN KANANMUNAN :)

Että siitä sitten vaan leikkimään ruualla-vaikka se onkin huono tapa- uskon että tässä tarkoituksessa hyväksyttävää?

Tänään haluan kiittää siitä että sain lapsena olla "luova hullu". Sen vuoksi teen nyt todeksi unelmiani. 

NYT SAA HASSUTELLA!!!!

Auringon pilkahtaessa tapahtuu jotain. Pipojen alta paljastuvat otsat, Takkien vetoketjut raottuvat reippaat 5cm alaspäin, hurjimmat ottavat hanskat pois käsistä ja ME  

mitä ME teemme??? Me nostamme katseemme ylös aurinkoon ja pysähdymme. 

Meidän maailmassamme auringonvalo tarkoittaa sitä, että kohta on parempi olla. Aamulla on ihana herätä valoon, töihin saa mennä lintujen säestyksellä, jos ei ole mitään muuta tekemistä voi seurata muurahaisten polkuja. Mutta pääasia on se, että muistamme auringon parantavan voiman. Auringossa on helpompi hymyillä koska naama ei ole jäätynyt kurttuun. Auringossa on helpompi liikkua, koska kroppaa ei ole topattu kuudella kerroksella vanua ja villaa. Kaikista parasta auringossa on se, että käpylisäkkeet huutavat HALLELUUJAAAAA! 

Ihmiset tuhahtelevat kun ilmoitan että kesä tulee kohta. Kyllä se oikeasti tulee... Ei tarvitse laskea niinpäin että kesään on vielä blaablaa kuukautta, voi laskea että kohta on kesä ja sillä siisti. Lasi on siis puoliksi täynnä if u know what i mean.  Siististä puheen ollen - ei ole. Auringonvalo saa varmasti siivousliinojen ja lasinpesuaineiden myyntiluvut kattoon. Auringonvalossa kaikkien täällä asuvien ja vierailevien tahmatassujen pienet kädenjäljet ja nenänjäljet loistavat olohuoneen ikkunasta eteiseen saakka. Huomatessani jäljet ensimmäisen kerran minuun iski hinku mennä ostamaan kaikenmaailman hinkkausaineita jotta laseissa ei näkyisi kuin tuleva kevät. MUTTA onnekseni unohdin lähteä kauppaan ja sensijaan menin pihalle, suljin silmät ja nostin nokan taivasta kohden. Auringon lämmössä lasissa olevat törkypläkit unohtuivat ja takaisin sisälle tullessa keksin myös keinon välttää tulevatkin siivouspuuskat. Kannattaa katsoa ihan vaan lasin yläosiin, ne ovat aivan puhtaat...

Auringon innostamana tein puotiin kesäisiä korvakoruja sekä luffasaippuoita joihin lisäsin ihka oikeita eteerisiä öljyjä; sitruunaa, greippiä ja limeä. Jos aurinko ei herätä niin sitrustuoksut tekevät sen varmasti!

Tänään haluan kiittää auringonvalosta joka sai mieleni aivan uudeksi ja energiani ryöppyämään.

KETUTTAAKO?
Älä murjota vaan tee kettu rintakoru ja voit antaa sen huolehtia ketutuksesta :)

Kettu rintaneula

oranssia villaa

huovutusneula

huovutusalusta (esimerkiksi pala vaahtomuovia)

musta helmi

mustaa lankaa

rintaneulapohja (askartelukaupasta)

Huovuta neulalla villasta aluksi kolmio. Huovuta sivuttain neulalla yhtä kolmion reunaa sisäänpäin, jolloin kahdesta nurkasta muodostuu korvat.  Ompele mustalla langalla ketulle silmät. Ompele ketun nokaksi musta helmi. Ompele ketulle viikset. Kiinnitä rintaneulapohja ketun taakse muutamalla ompeleella.

Iloista ystävänpäivää!

Toivon, että tänään jokaisella olisi hyvä päivä. Ystävänpäivä on jalostettu kaupalliseksi hömpäksi, mutta yksi asia ystävänpäivässä on minulle tärkeä. Se, että meitä kaikkia täytyy joskus muistuttaa huomioimaan tärkeät ihmiset. Muuten huomionosoitukset unohtuvat arjen kiireisiin. Kauheaa myöntää mutta itse en edes soita ystävilleni jos ei ole erityistä asiaa. Yrityksen, kodin ja lasten kanssa puljaamiseen menee jokainen sekunti ja käytössä ovat pienimmätkin aivokapasiteetit. Oma aikani alkaa kymmenen jälkeen illalla. Silloinkin kädet tekevät koruja. Puolen yön jälkeen pääni alkaa tyhjentyä senverran, että muistan etten ole soittanut kellekkään tai pitänyt mitään yhteyttä.

Tänään ajattelen teitä jokaista ystävääni erityisellä lämmöllä. Ystävät pysyvät vierellä, vaikka vain ajatuksissa. Tämä on nyt elämän ruuhka-aikaa. Jokaista teitä muistan ajatuksissani ja lähetän enkeleitä luoksenne halaamaan.

Hyvää ystävänpäivää sinulle! Annetaan tänään lahjaksi jokaiselle vastaantulijalle hymy. Se ei maksa mitään ja voi pelastaa jonkun päivän jonka mielessä ystävänpäivä on synkkä päivä koska kukaan ei välitä.

Tänään haluan kiittää rakkaista ystävistäni! KIITOS KUN OLETTE! Rakkaudella Piia

ROJUT RIVIIN

Keittössä pyöri vanha kauha jota en raaskinut heittää pois. Myymälässä pyöri narukerä, jolle en keksinyt paikkaa. Monista keittiötarvikkeista saa tehtyä hauskoja pidikkeitä ja telineitä kun käyttää mielikuvitusta. 

Tarvitset vain rautakaupasta poranterän joka on tarkoitettu raudalle ja porakoneen (tai vaihtoehtoisesti kätevän ystävän jolla on porakone)...

Kauhanvarteen on porattu yksi reikä ja pohjaan yksi. Kauha on ruuvattu seinään kiinni varresta. Narukerän naru on pujotettu tulemaan ulos pohjassa olevasta reiästä.

Samaan intoon tein rautaraastimesta lampunvarjostimen ja haarukoista naulakoita. Haarukan saa taiteltua kauniisti aivan tavallisilla pihdeillä. Kannattaa kääntää pienemmillä pihdeillä haarukan terät kippuralle, ettei kukaan satuta niihin itseään. 

SUOMALAISET REISSUSSA...
Pakkauduimme pieneen koneeseen ja lensimme Egyptiin intoa puhkuen. Perillä satoi. Lentokoneellinen ihmisiä koki kasvojen valahduksen. Minä mukaan lukien...eihän siellä sada näin paljon kuin pari kertaa vuodessa. MIKSI juuri tänään???? Lentokentällä paikalliset istuivat toppatakit päällä odottelemassa turisteja. Turistit valuivat ulos kentältä shortseissa ja t-paidoissa ja palelivat. Nyrpeitä naamoja näkyi jokapuolella. Taksikuskit kilpailivat jokaisesta asiakkaasta lentokentän parkkipaikalla. Aloimme neuvottelun sateessa seisten. Paikalliseen tapaan ilmoitettu hinta oli nelinkertainen kuin "oikea summa". Heilutin käsiä, korotin ääntä ja lopulta lähdimme raahaamaan laukkuja muka toiselle taksipisteelle (jota ei tietenkään ole olemassa mutta kaikki leikkivät juonessa mukana, myös paikalliset kuskit). Siinä vaiheessa hymyillen ja tyytyväisen näköisenä mies suostui "normaalihintaan". Suomalaiseen päähän ei mahdu miksi asiasta täytyy vääntää sateessa kun molemmat tiedämme matkan todellisen arvon. Udellessani asiaa hän nauroi että pitäähän ihmisten jutella ja sateessa on hyvä olla koska se tekee hyvää koko maalle.
Seuraavana päivänä oli pilvistä. Hyvin levätyn yön jälkeen mieli oli hieman valoisampi mutta kaipaamaamme aurinkoa ei vaan näkynyt. Ruokakaupassa mies pysäytti minut hymyillen ja kysyi mikä meillä on hätänä. Naamani näytti ilmeisesti kysymysmerkiltä koska hän selitti tarkemmin;"miksi ette hymyile?" Ajattelin miehen sanoja koko loppupäivän. Miksi me emme hymyile? Egyptissä turistit ovat vähentyneet huimalla rytinällä, monella on vaikeuksia ruokkia perhe, lapset ja äidit joutuvat kerjäämään kadulla ruokaa, tulevaisuus ei näytä paremmalta - päinvastoin. Valtio tahkoaa miljoonatuloja joka päivä, mutta suurimmalla osalla ihmisistä ei ole yhtään mitään. Jokaisen keskeneräisen rakennuksen avonaisten seinien sisällä nukkuu joku. Joidenkin seiniin oli ripustettu kuva neitsyt mariasta tai koraanin teksti. Iltaisin rakennustyömailla palavat nuotiot koska yöllä on kylmä. Näin miehen menevän tiilistä rakennettuun koloon nukkumaan ja asettelevat laudanpätkiä suuaukolle pitämään kylmää loitolla. Silti hän hymyili ystävilleen ja meille. Allah pitää huolen. Todennäköisesti mies oli ensin työskennellyt rakennuksella yli 12 tuntisen työpäivän ennen rakennustarvikkeiden välissä nukkumista.
Pysähdyin lasten mentyä nukkumaan miettimään. Yritän aina olla positiivinen ja vahva, mutta joskus se on todella vaikeaa. Kuinka ihmeessä nämä ihmiset pysyvät toiveikkaana ja vahvoina päivästä toiseen? Juttelin asiasta paikallisen ystäväni kanssa ja hän sanoi että he luottavat parempaan ja heillä on toisensa. Hän on myös äiti ja hänelle tärkeintä ovat rakkaat; lapsi ja aviomies. Hän ei tarvitse muuta.
Asunnostamme katkesi ensin vesi ja sitten sähkö. Kökötimme lasten kanssa pimeässä ja minä voivottelin hiljaa mielessäni etten käynyt aamulla suihkussa. Sitten muistin ystäväni sanat, minulla on jo kaikkea. Otin lapset kainaloon ja aloimme tehdä taskulampun valossa varjoeläimiä seinälle. Nauroimme kippurassa kun varjoeläimet taistelivat ja haukkasivat äidiltä pään pois. Suihkuun ehtii huomennakin. Ehkä alamme omaksua afrikkalaisen elämäntyylin...
 Seuraavana aamuna heräsimme lämpimiin auringonsäteisiin ja ryntäsimme aurinkotuoleille röhnöttämään. Raotin silmiäni myöhemmin ja näin poikani hautautuneena vaatteidensa alle. Onko kylmä? Nythän paistaa aurinko????? Vaatekasasta kuului pojan ääni; mä en kato nää pelata nintendoo ku toi aurinko häiritsee ni pelaan täällä pimeässä". JEP suomalaisia ollaan ajattelin hymyillessäni itsekseni...

PIIAMARILLA LOMAILEE 27.1 - 3.2 JONKA AIKANA PUOTI ON KIINNI!

                                       FIRST RELAX AND THEN TAKE IT EASY

Piiamarilla sai tänään uuden myyntipaikan ja kädet syyhyää hommiin. Parin viikon päästä Piiamarilla tuotteita voi mennä tutkiskelemaan Espoossa sijaitsevaan kokoushotelli Siikarantaan! KIVAA!

Hankintareissu Egyptiin tulossa, joten jos teillä on erikoistoiveita meilatkaa niitä mulle piiamarilla@dnainternet.net

Jos katsoo ympäristöään tarkkaan, kauniita asioita voi nähdä yllättävissä paikoissa. Maailma on täpötäynnä kauniita asioita joiden ohi kävellään joka päivä. Jos joskus ottaa aikaa ja katsoo ihan oikeasti ympärilleen voi yllättyä iloisesti. Kamera on hyvä väline rajata turhat pois ja keskittyä kauneuteen.
Kuka ihme on suunnitellut näin kauniin sardiinipurkin?

Tänään haluan olla kiitollinen uusista mahdollisuuksista ja auringonpaisteesta :)

UUSIA TUULIA tai oikeastaan tuotteita...

Piiamarilla on taas auki ja uudet Blossomin sisustustuotteet ovat saapuneet! Ihania kodin koristeluun ja jopa ihan käytännön juttuihin...

Kruunukynttilän jalka, avaintaulu ja koruteline ovat muutamia esimerkkejä uusista tuotteista.

Sain myös vihdoinkin lisää supersuosittuja kädenlämmittimiä! Voit ottaa kädenlämmittimen mukaan hiihtoretkelle tai metsäretkelle. Kun kädet alkavat kylmetä napsautat lämmittimen sisällä olevaa rautalevyä sormien välissä ja lämmitin lämpenee noin 40-50 asteiseksi. Lämpö pysyy noin puoli tuntia. Kotona lämmitin kiehautetaan kattilassa ja laitetaan odottamaan seuraavaa retkeä. Hinta edelleen vain 2,50 e/ kpl... Voin laittaa myös postissa tulemaan. Lähetyskuluthan Piiamarillalla ovat vain 1,70 euroa (suuri paketti 6,50). Laita viestiä piiamarilla@dnainternet.net jos haluat tehdä tilauksen :) 

Rojurasia

kannellinen pahvirasia

ekokartonkia

musta tussi

sakset

servietti haluamallasi kuvalla

decoupage lakka

sivellin

liima

Revi ekokartongista suikale. Kirjoita kartonkiin haluamasi teksti mustalla tussilla ja liimaa rasian kylkeen. Leikkaa servietistä ruusukuvio irti. Poista servietin alemmat kerrokset, jätä vain päällimmäisin kerros, johon kuva on painettu. Aseta ruusukuvio laatikon kannen päälle. Sivele siveltimellä decoupage lakkaa koko kuvion päälle. Aloita lakan sively kuvion keskeltä ja etene reunoille varovasti. Kuvio menee kastuessaan ryppyiseksi, mutta suoristuu taas kuivuessaan. Anna työn kuivua.

RASIARALLI

Lomalla on mukavaa tehdä kaikenlaisia lomajuttuja...niinkuin päällystettyjä rasioita. Olen kerännyt jo pitkään erilaisia tapettisuikaleita ja rasioita odottamaan sitä aikaa kun on AIKAA. Nyt se hetki koitti ja kaksi yötä kodissamme on käynyt kova tohina. Äidillä on meneillään rasiaralli. Nyt on lehtirasiaa, nappipurkkeja, kynäpurkkeja ja ideabokseja. Kun tänään saan kaikki rasiat valmiiksi, rahtaan ne yläkerran työhuoneeseen tekemään taikojaan eli saamaan järjestystä kaaoksen keskelle...sitten kun on AIKAA :)

Tänään haluan kiittää ystäviäni, jotka ovat edelleenkin ystäviäni, vaikka minulla ei ole koskaan aikaa kyläillä enkä muista soitellakkaan... Halauksia rakkaat!