Kun kipu vie...
Blogin kirjoittamiseen tuli pitkä tauko sairauteni vuoksi, mutta nyt voimat taas palaavat.
Kipu on ikävä kaveri. Kipu ottaa ihmisestä otteen ja vie yöunet ja tuo pahan mielen. Mitä enemmän kipua vastaan taistelee sitä pahemmaksi se tuntuu äityvän. Uskon positiivisuuden voimaan. Kivusta huolimatta voi nauraa hassuille asioille ja hymyillä kaikille pienillekin asioille. Joskus kipu kuitenkin vie mukanaan. Silloin ei halua vastata puhelimeen tai tavata ketään. Lopulta kipu istui kuskin paikalle ja vei. Annoin periksi ja jäin sairaslomalle. Yrittäjänä sairasloma on piinaavaa. Joka päivä lasken kuinka paljon rahaa menetän olemalla pois työstä. Nukuin kaksi päivää ja sitten ymmärsin.
Sairauteni ei ole menossa mihinkään. Kylmällä ilmalla kivut tulevat pahemmiksi ja siihen ei auta mikään. Päätin hyväksyä asian. Hengitin syvään ja sanoin kivulle. Tervetuloa. Mutta enää et kulje edelläni vaan rinnallani. Minä istuin takaisin kuskin paikalle ja kipu sai mennä istumaan matkustajaksi. Nyt alkaa helpottaa. Osaksi siksi että olen levännyt ja pitänyt itsestäni huolta, mutta osaksi sen vuoksi että hyväksyin kivun. Negatiiviset asiat joille ei voi mitään on usein helpompi hyväksyä kuin taistella niitä vastaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että heittäytyy maahan makaamaan ja kierii negativiisuudessa.
Katsoin yöllä elokuvan kun en saanut nukuttua. Se oli uusi tapani sanoa kivulle että ole sinä vaan, minä teen sitten jotain kivaa. Elokuvassa oli myös tärkeä lause. Kun elämä antaa sinulle hyvää tai huonoa niin voit aina sanoa; KIITOS, lisää tätä kiitos. Kun sanoin kivulleni viime yönä noin, minua alkoi naurattaa. Hetki oli niin älytön. Mutta arvatkaa mitä. Nauraessa kipu väheni... JOTEN
KIITOS, tätä lisää kiitos!
Tänään haluan kiittää ihmisiä jotka nauravat kanssani. Lähikaupan kassaa, ystäviä ja satunnaisia kulkijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti