PYYKKIÄ PYYKKIÄ PYYKKIÄ
Pesukone on ollut rikki jo pari viikkoa. Eräs ystäväni on lähes velho kaikessa mitä hän tekee joten soitto sinne. Ystävä riensi apuun. Koneen takaosa auki, kone päälle, pois päältä, koita sitä, koita tätä. Taskulamppu kiitos! Eikö ole parempaa? Täällä on tämä jakajanvetäjän blaadibalaa ainakin kunnossa. Hänen puhuessaan putosin kärryltä jo muutaman minuutin kuluessa. Minä seisoin kädet ojossa ja tunsin itseni tyhmäksi kun toinen luetteli faktaa pesukoneen osista ja etsi netistä kännykällä lisää tietoa... KYSYMYS: kuinka moni teistä oletti, että kyseessä on miespuolinen ystävä??? Ei nimittäin ole. Ystäväni on nainen ja erittäin älykäs TODELLA monella alueella. Jos olisin osallistunut haluatko miljonääriksi ohjelmaan ja olisin saanut kilauttaa kaverille. Hän on SE kaveri. Asia kuin asia. Jos maailma kaatuu niskaan ystäväni on kymmenessä minuutissa paikalla. Koskaan ei ole kuulunut siitä suunnalta, että eipä juuri kiiinnosta tai nyt en jaksa. Katsellessaani ystäväni peräpäätä (alkupää oli pesukoneen sisällä), en voinut muuta kuin miettiä, kuinka hän voi osata KAIKEN. Pohdiskellessani asiaa minulle valkeni. Uskon että ystävääni vain yksinkertaisesti A) kiinnostaa moni asia ja B) hänellä on suuri sydän. Jos voi auttaa hän tekee parhaansa.
Minulla ei ole montaa hyvää ystävää. Uskon, että jos ei voi olla täysillä ja parhaansa mukaan myös toisen avuksi ja aina valmiina auttamaan elämän tyrskyissä niin ei voi olla hyvin läheinen. Toisaalta on myös läheisiä ja rakkaita ystäviä, joiden kanssa on vaan sovittava, että nyt ei pysty. Tosi ystävän tunnistaa siitä, että jos vuoteen ei kuulu mitään ja ei olla nähty kahteen vuoteen niin kun lopulta pääsemme samaan paikkaan samaan aikaan, asiat ja jutut jatkuvat siitä mihin viimeksi päästiin. Minua on siunattu muutamilla tälläisillä ystävillä. On uskomaton tunne kun voi luottaa siihen, ettei toinen jätä vaikka mikä olisi.
Kasaantunutta pyykkivuorta tuijottaessani tajusin. Voin kilauttaa kaverille. Uusille ja vanhoille. Jos jokainen auttaa pesemällä yhden koneellisen pyykkiä, olen taas hetken aikaa likapyykkivapaa. Näin tein ja kukaan ei edes hangoitellut vastaan, jopa vanhimman lapseni isä eli ensimmäinen aviomieheni ilmoitti että laita likan mukaan vaan niin kyllä me pestään.
Monesti tuntuu, että on huoliensa kanssa aivan yksin ja maailma kaatuu niskaan. Mutta kun pyytää niin annetaan :) Liikaa ei saa pyytää mutta kohtuudella joskus. Ei meidän tarvitse aina yksin pärjätä! Muista sinäkin se joskus, niin minäkin yritän...
Tänään haluan kiittää ystävästäni Sarista.
