Tallinnan terveiset tällä kertaa kuvina ja IHANAN UPEAA UUTTAVUOTTA TEILLE JOKAISELLE! Tänä vuonna ei ajelehdita enää muiden mukana vaan tehdään itse elämästämme edes hiukkasen parempi. Se onnistuu kyllä! 

Seinämaalaus Vanhassa kaupungissa

 

 
 

 
                      AUTA MINUA!

Piiamarilla puoti suljettu 14.1 2013 saakka! 

Toivon teille kaikille ihanaa loppuvuotta ja upeaa alkavaa vuotta 2013

Meille tuli ihania vieraita Brightonista. Oli huikea tunne kun pieni poika ymmärsi että tämä on sama (ihana) Piiatäti kuin Skypessä. Poika viipotti ympäriinsä ja välillä putoili tuoleilta ja portaista, mutta ei se menoa haitannut. Teimme pahvista suuren autoradan ja söimme Dinosauruksenlihakeittoa. Ensin tarjoilin siis kanakeittoa mutta hän ei kuulemma pidä kanasta. Siksi Piiatäti muutti keiton Dinosauruspohjaiseksi....se oli sitten kuulemma hyvää :)

Yksi syy miksi rakastan joulua, on kauneus. Minähän en tästä tunnu kaunistuvan mutta Koti muuttuu kauniiksi ja ulkona olevat valot piristävät kummasti. Joulusta ehkä ei sen enempää...kuvat kertovat... 

Äidillä ja minulla on perinne ostaa jokaisesta reissusta uusi joulukoriste, tämä löytyi Tallinnasta...

 Jälkkäriähkymuffinssit.... Valmis muffinssijauhe ja kaulittu sokerimassa. Tähtimuotilla massasta koristeet ja pari syötävää helmeä päälle...Avot!

Tänä vuonna olen ollut kiireisempi kuin koskaan. Minua on varoiteltu muiden yrittäjänaisten ja ystävien sekä lääkärin taholta. Mutta pänkki mikä pänkki kun ei usko. Luulin olevani niin Super ettei minun tarvitse levätä tai pysähtyä. Elämä opettaa...tällä kertaa lähes läimäytti. Sairauteni hyppäsi kerralla pahemmaksi ja jouduin lisäämään lääkityksen ihan älyttömäksi. Muisti alkoi pätkiä tosi pahasti ja kipu tuntui yön tunteina joskus sietämättömältä. Nyt vaihtoehtoina on etenevä sairaus tai radikaalit muutokset jokapäiväisessä elämässä. Nauroimme ystävien kanssa vanhoille tempauksille ja yksi asia oli aina harvinaisen selvä. Jos joku käskee minun tehdä jotain niin teen uhallakin päinvastoin. Luulisi että uhmaikä on jo ohi mutta ei näytä olevan. Nyt minun täytyy päättää itse. Kerron muutoksista ensi kerralla...nyt pitää kiiruhtaa satamaan, Tallinna kutsuu taas kerran :) Tällä kertaa olen jakanut reissun niin että enemmän vapaata ja vähemmän työtä! Toivottavasti löydän kaikkea ihanaa! Kerron sitten.

Tänään haluan kiittää rakasta miestäni halauksista joita sain kun sattui ja rakkaita ystäviä joihin voin aina luottaa!  

Joulu tulla jolkottaa...

Kuuntelin tänään kassajonossa ihmisten puheita (ikävää, mutta kovin tarpeellista tylsistymisen estämiseksi). Yksi selitti kuinka tärkeää on päihittää muut lahjojen määrän ja hinnan kanssa. Toinen hössötti suu vaahdossa miten pitää alkaa kuoria lanttuja ja muussata perunaa ja hyvä ettei polkea viiniäkin. Tuttavani naurahti että miksi ihmiset kasautuvat kassoihin yhteen jonoon, toisella reunalla kassoilla ei juurikaan ollut mitään jonoja... katsoin kassarivin toiseen päähän ja näinhän se olikin. Toisella reunalla kassoilla oli pitkät jonot ja toisella reunalla kassat olivat lähes tyhjiä. Eihän tuota nyt voi kuin ihmetellä :)

Onko kyseessä suurempikin asia? Voisiko joku mahdollisesti tehdä tutkimuksen myös toisessa maassa? Jos jossain on jono niin eikun jatkoksi, se on merkki ehkä siitä että kassa on auki? Kun tekee itse kaiken paremmin ja suuremmalla summalla, tarkoittaako se, että on parempi ihmisenä? Onko se niin , että kaikki tarvitsee tehdä varman päälle? Ja tärkeintä on se ettei mokaa. Jos muut ostavat tuon niin minäkin, jos muilla on tuo niin minullakin. Yksi ainoa kysymys; MIKSI? Miksi asioiden erilailla tekeminen on pelottavaa? Ostin KAIKEN valmiina. Laatikot, sörssöt ja mörssöt. En minä osaa eikä minulla ole aikaa. Miksi sitten tunsin huonoa omaatuntoa kassalla? Mietin jopa, että ajatteleeko kassaneiti ettei tuosta muijasta ole mihinkään jos kaikki pitää ostaa valmiina... Hetken pohdittuani tulin siihen tulokseen, että A) kassaneitiä tuskin kiinnostaa pätkääkään ja B) ihan sama. 

Kunnioitan jokaista, joka tekee itse, mutta kun keittiösysteemit eivät ole minun alaani niin mennään sitten valmisruuilla. Senverran tsemppaan tänä jouluna, että teen itse jälkkärimuffinssit...valmiista muffinssijauheesta :) Joulu tulla jolkottaa ihan omalla painollaan. Ihan sama stressaanko kaikesta vai en. Empä taida :)

Minua kiinnostaa lähinnä koristelu ja näprääminen...keskityn siis siihen mikä tekee minusta onnellisen. Saarioinen voi tehdä laatikot...

Tänään haluan kiittää teitä jokaista. Olen todella yllättynyt siitä, kuinka moni vaivautuu tänne kurkkimaan :) Kiitos teille ihan jokaiselle siitä ja aivan uskomattoman upeaa ja rentouttavaa joulunaikaa teille jokaiselle!

ENKELEITÄ

Jos oikein katsoo tarkkaan, enkeleitä näkee kaikkialla. Pienet hymyilevät tytöt, vitseillesi nauravat ystävät, hymyilevä vastaantulija ja hauska setä junassa. Kaikki he ovat minun enkeleitäni. Minäkin yritän muistaa olla enkeli aina välillä. Toisten auttaminen on maailman yksinkertaisin asia. Jos minä teen hyvän teon joka ikinen päivä, sinä teet hyvän teon joka päivä ja naapurin tyyppikin tekee. Tuloksena on monta uutta iloista mieltä. 

Maailmaa ei ehkä voi pelastaa yksin, mutta ehkä voi pelastaa jonkun päivän. Tai edes jonkun hetken. Pienenä halusin olla ihan oikea enkeli jolla on valtavat siivet...tietenkin koristeltuna glitterillä ja valtavan hieno kiharapilvi päässä. Mummini työskenteli seurakuntatalolla jossa sain olla välillä mukana. Pukeuduin siellä joskus pyhäkoulun enkelitamineisiin ja viipotin pitkin käytäviä. Uskoin varmasti olevani maailman kaunein pieni enkeli. 

Haluaisin joskus sen tunteen takaisin. Kun lapset huutavat kuorossa että "TYHMÄ ÄITIIIII" ja tuntuu että on maailman huonoin ihminen joka tekee kaiken väärin. SILLOIN olisi enkelitamineet paikallaan. Ottaisin kaapista glitterisiivet, pukisin päälle ihanan enkelipuvun ja vääntäisin hiukset kiharapilveksi. Siinä olisi sitten rentoa istua nojatuolissa ja lukea villasukat jalassa jotain aivot lamauttavaa hömppäkirjaa... ehkä silloin Piia Pikkuenkeli olisi taas paikalla, niin iloisena ja onnellisen ylpeänä ihastuttavasta itsestäni... Rautalangasta ja valkoisista sukkiksista saisi hienot siivet ja jos lakanaan tekee keskelle reiän niin siinäpä se... Nääh-ehkä kietoudun nyt valkoiseen huopaan ja istun hetken kynttilänvalossa, niin kai enkelitkin tekevät :)

Tänään kiitän uusista ihanista tuttavuuksista sunnuntain markkinoilla. Tutustuin ihmiseen joka on samassa tilanteessa kuin itse olen ollut ja sain jutella hänen kanssaan kokemuksistamme ja uuteen pieneen ihmiseen joka kelluu onnellisesti ystäväni masussa :) 

LOHJALLA 15.-16.12 2012 Piiamarilla löytyy paikasta 137 Latvalan ja Seurakuntatalon risteyksen tietämiltä... TERVETULOA!!!!!!
http://palvelut.lohja.fi/menneenajanjoulumarkkinat/

SOKERIAAAAAAA!

Jos olisin rikas lähtisin sokerivieroitukseen Karibialle. ( Oikeasti siellä tuskin on klinikkaa sokeririippuvuudesta kärsiville mutta jos sitten vaan leikkisi että on...) Ennen matkaa aloittaisin asennoitumisen ottamalla itsestäni bikinikuvia suu täynnä suklaata. Sitä kuvaa katsellessa ehkä jo sokerinhimo laimenisi heti kättelyssä puoleen... (tai promillen verran). Veljeni neuvoi minua tekemään kuten hän pienenä; istu kuumassa autossa ja syö koko suklaalevy kerralla. Tulee niin paha olo ettei voi syödä suklaata moneen vuoteen. Ajatuksena hurmaava mutta empä taida :)

Aloin tarkkailla riippuvuuttani. Eniten sokeria tekee mieli silloin kun väsyttää tai on paha mieli. Mutta sokerin ahmiminen myös aiheuttaa molempia. Pirullinen noidankehä. MUTTA palatakseni Karibialle. Siellä olisi ihanasti vieroitusklinikka meren rannalla kaukana kaikista kaupoista. Perille päästyämme lyötäisi heti banaani käteen että syö tuo niin saat makiaa. Ruualle pitäisi lompsia kilometri rantaviivaa ja ruokana maittavia kasvisruokia. Jälkiruuaksi hedelmiä ja ohrapirtelöitä. Aurinko hellisi närkästyneitä sokeripuutteisia ihmisrukkia kunnes olisi oikein hyvä olla. Näin minä ajattelen tänään... Jos haluat saat vapaasti käyttää miljoonasi kyseisen hoitolan perustamiseen, ilmoita sitten minulle ja varmastikin saan ainaisen ilmaisjäsenyyden koska minähän koko homman kehittelinkin...

Tänään siis väsyttää mutta se johtuu siitä, että nyt jos koskaan on paiskittava töitä niin että viimeisetkin joulumyynnin tuotteet häviävät varastosta.

Tänään haluan kiittää Saria joka tulee taas kerran pystyttämään myyntikojua Lohjan Menneenajan joulumarkkinoille, vaikka tietää sen olevan tuskallista hommaa koska minä olen siinä vieressä säätämässä :)

TIPTAP

Tänään Helsingissä käymässä... Rakastan Helsinkiä ja kaikkea mitä siellä on...paitsi autolla ajaessa. Kukaan tässä universumissa ei voi selittää sitä miksi en osaa edelleenkään ajaa Helsingin keskustassa. Asuin siellä melkein 20 vuotta ja ei. Hienosti eteenpäin, sitten vasemmalle eikun oikealle. Sitten tonne, eikun siellä on umpikuja. Kiersin ja kiersin. Jouduin yhdessä vaiheessa jopa Stockan parkkihalliin (MITEN KUKAAN VOI MENNÄ PARKKIHALLIIN VAHINGOSSA?!?) Lopulta olin selvillä vesillä. Osaan ajaa sujuvasti äidin luokse - sinne siis. Ja siitä sitten kivasti kotiin. Tai piti kyllä pysähtyä pari kertaa koska A) Kauppakeskus oli juuri siinä suht lähettyvillä ja sitten pienen ajon jälkeen B) Ikean ohi ei voi mennä koska siellä voi olla jotain uutta. Lopulta pääsin myös kohtaan C) joka on lähikauppamme...no sitä nyt vaan pitää tukea ettei se mene kiinni...tai jotain. Kyllä suklaakonvehdit on tärkeitä, ja juuri tänään... 

Pieni tonttu halusi asua tulitikkurasiassa joten tein sille oman sängyn. Rasiaan pumpulia, kankaanpala ympärille ja tonttu nukkumaan. Totta puhuen tonttu on vain pää, eli puuhelmi jolle liimasin tonttulakin...mutta ei kerrota kenellekkään :)

Tänään haluan kiittää ihania ihmisiä jotka ovat ainakin kahdenkymmenen vuoden ajan olleet aina minulle ystävällisiä eivätkä ole säästelleet halauksia. Yksi halaus oli tänään niin ihana että alkoi olla olo kuin tontulla tulitikkurasiassa-ei päätön vaan ihanan uninen...

Kauniita unia. Sleep tight, don`t let the bedbugs bite...

Pieni Joulu

Nyt alkaa tuntua jo joulunodotukselta :)

Laitoin kirpparilta ostettuun kynttilänjalkaan valkoisia ja punaisia lasihelmiä. 

Pari pätkää jouluista nauhaa ja kynttilä. Näin se joulu alkaa rakentua...

Ihanaa joulun odotusta teille kaikille!

Ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Eilinen kurssi oli taas kerran täynnä naurua ja onnistumisia. Kiitos Sylvikodin henkilökunnalle :) Puoti oli päivällä niin täynnä asiakkaita, että ei meinannut mukaan mahtua, moista en ole ennen nähnyt. Se jos mikä teki tästä päivästä aivan ihanan. Kotona odotti pieni askartelijatyttö joka halusi ilahduttaa äitiä (tai lahjoi saadakseen jotain...) hänellä oli isolla lautasella suklaakonvehti ja lasillinen Pepsiä joka on äidin suurin pahe. Nautiskeltuani hetken kuningattaren roolista sain tehtäväksi askarrella piipertäjän kanssa joulukortteja. Hetkessä pöytä oli täynnä korttipohjia, koristepaperia, kiiltokuvia, tarroja, leikkureita, liimaa, teippiä, saksia, hilettä, leimasimia ja kaikkea muuta mahdollista. Äidin ja lapsen kasvot loistivat innosta! Askartelu nyt vaan on kivaa. Kohta työt taas jatkuvat mutta sitä ennen aion käpertyä peiton alle piiloon kylmältä ja vain keskittyä rentouttamaan sekä mielen että kropan,. Sitten taas jaksaa loppupuristuksen ennen joulua.

Ihana jäälyhty tuottaa iloa pihalla niin kauan kuin pakkasta riittää...ja sitähän riittää...

Laita kuivakakkuvuoka puolilleen kylmää vettä. Lisää veteen pieniä katajanoksia tai havuja. Ripottele veden sisään kokonaisia punapippureita. Jäädytä pakastimessa tai ulkona. Lisää seuraavana päivänä vuokaan jääkylmää vettä niin että se täyttyy ja lisää pippureita ja oksia. Jäädytä taas.  Lyhty kannattaa jäädyttää kahdessa osassa, että saat jäädytettyä koristeet koko lyhdyn alueelle.

Kumoa lyhty pihalle ja aseta kynttilä sen kekelle. 

VINKKI: lyhdyn sisään voi jouluksi laittaa tähtianiksia, kanelitankoja, hyasintin kukkia tai vaikka piparkakkumuotteja

Tänään haluan kiittää kaikkia heitä jotka ovat tämän itsenäisyyden meille mahdollistaneet.

KÄDENTAITO VIIKONLOPPU

Oli tiukkaa toimintaa mutta ihanaa! Pidin lauantaina korupajan, neulahuovutuksen ja joulukorttipajan. Onneksi ystäväni Kaisa oli apuna (KIITOS!) ja oma teinini hoiti äidin kauppaa sen päivän. Kurssille sattui myös huipputyypit oppilaiksi :) Vaikka olin ihan puhki viikonlopun jälkeen niin ei tuntunut siltä että oli töissa viikonlopun. Enemmänkin siltä että oli kivan porukan kanssa viettämässä touhukasta viikonloppua...

Sunnuntaina ohjat otti Tepa. Askartelu Sinisiipi omistaja. Hänellä oli mukanaan mitä ihmeellisimpiä välineitä ja tarvikkeita skräppäystä varten. En ollut ikinä kuulutkaan että kortin reunojen saamiseksi vanhan näköiseksi on olemassa työkalu... Tepan kaupasta tuli minullekkin mukaan iiisssooooo kassillinen kortinteko tarvikkeita ja leimasimia, ehkäpä lasten kanssa tehdään SUPER hienot joulukortit tänä vuonna uusilla tarvikkeilla!

 Korttipajasta

 Korupajassa taisi syntyä pari joululahjaa...

Huovutuspajassa luovuus oli valloillaan ja joulu selvästi tulossa...

Tavallisen karkkirasian voi päällystää näin kauniiksi lahjapaketiksi...

Tänään haluan kiittää ihanista palutteista joita sain kurssilaisilta! Tuli niin hyvä mieli että oli ihan tippa linssissä...

  TERVEISIÄ TALLINNASTA!

Työmatka Tallinnaan oli taas kerran
huippuihana. Kädentaidot ovat siellä kyllä huipussaan. Joulutorilla oli katselemista ja maistelemista. Hienoja löytöjä joulupukin konttiin löytyi jopa hotellin läheisestä supermarketista. Tallinnassa osataan kyllä tuo piparkakkujen koristelu. Ei ole hempeitä värejä vaan kunnon värit ja paljon!

Löysimme uskomattoman ihanan ruokapaikan.
Thai restaurant Krua. Alkuruuaksi kanakeittoa ja pääruuaksi kanaa ja riisiä. Yhteensä 7 euroa!

Ruoka oli hyvää ja ravintola todella viihtyisä.


TERVEISIÄ SIIS TALLINNASTA!

 



Viikonloppuna Päiväkummussa oli aivan ihana kädentaitoviikonloppu...kerron siitä huomenna :)

Tänään haluan kiittää kaikkia kursseille osallistuneita, oli huippukivaa!