TIPTAP

Tänään Helsingissä käymässä... Rakastan Helsinkiä ja kaikkea mitä siellä on...paitsi autolla ajaessa. Kukaan tässä universumissa ei voi selittää sitä miksi en osaa edelleenkään ajaa Helsingin keskustassa. Asuin siellä melkein 20 vuotta ja ei. Hienosti eteenpäin, sitten vasemmalle eikun oikealle. Sitten tonne, eikun siellä on umpikuja. Kiersin ja kiersin. Jouduin yhdessä vaiheessa jopa Stockan parkkihalliin (MITEN KUKAAN VOI MENNÄ PARKKIHALLIIN VAHINGOSSA?!?) Lopulta olin selvillä vesillä. Osaan ajaa sujuvasti äidin luokse - sinne siis. Ja siitä sitten kivasti kotiin. Tai piti kyllä pysähtyä pari kertaa koska A) Kauppakeskus oli juuri siinä suht lähettyvillä ja sitten pienen ajon jälkeen B) Ikean ohi ei voi mennä koska siellä voi olla jotain uutta. Lopulta pääsin myös kohtaan C) joka on lähikauppamme...no sitä nyt vaan pitää tukea ettei se mene kiinni...tai jotain. Kyllä suklaakonvehdit on tärkeitä, ja juuri tänään... 

Pieni tonttu halusi asua tulitikkurasiassa joten tein sille oman sängyn. Rasiaan pumpulia, kankaanpala ympärille ja tonttu nukkumaan. Totta puhuen tonttu on vain pää, eli puuhelmi jolle liimasin tonttulakin...mutta ei kerrota kenellekkään :)

Tänään haluan kiittää ihania ihmisiä jotka ovat ainakin kahdenkymmenen vuoden ajan olleet aina minulle ystävällisiä eivätkä ole säästelleet halauksia. Yksi halaus oli tänään niin ihana että alkoi olla olo kuin tontulla tulitikkurasiassa-ei päätön vaan ihanan uninen...

Kauniita unia. Sleep tight, don`t let the bedbugs bite...