ENKELEITÄ

Jos oikein katsoo tarkkaan, enkeleitä näkee kaikkialla. Pienet hymyilevät tytöt, vitseillesi nauravat ystävät, hymyilevä vastaantulija ja hauska setä junassa. Kaikki he ovat minun enkeleitäni. Minäkin yritän muistaa olla enkeli aina välillä. Toisten auttaminen on maailman yksinkertaisin asia. Jos minä teen hyvän teon joka ikinen päivä, sinä teet hyvän teon joka päivä ja naapurin tyyppikin tekee. Tuloksena on monta uutta iloista mieltä. 

Maailmaa ei ehkä voi pelastaa yksin, mutta ehkä voi pelastaa jonkun päivän. Tai edes jonkun hetken. Pienenä halusin olla ihan oikea enkeli jolla on valtavat siivet...tietenkin koristeltuna glitterillä ja valtavan hieno kiharapilvi päässä. Mummini työskenteli seurakuntatalolla jossa sain olla välillä mukana. Pukeuduin siellä joskus pyhäkoulun enkelitamineisiin ja viipotin pitkin käytäviä. Uskoin varmasti olevani maailman kaunein pieni enkeli. 

Haluaisin joskus sen tunteen takaisin. Kun lapset huutavat kuorossa että "TYHMÄ ÄITIIIII" ja tuntuu että on maailman huonoin ihminen joka tekee kaiken väärin. SILLOIN olisi enkelitamineet paikallaan. Ottaisin kaapista glitterisiivet, pukisin päälle ihanan enkelipuvun ja vääntäisin hiukset kiharapilveksi. Siinä olisi sitten rentoa istua nojatuolissa ja lukea villasukat jalassa jotain aivot lamauttavaa hömppäkirjaa... ehkä silloin Piia Pikkuenkeli olisi taas paikalla, niin iloisena ja onnellisen ylpeänä ihastuttavasta itsestäni... Rautalangasta ja valkoisista sukkiksista saisi hienot siivet ja jos lakanaan tekee keskelle reiän niin siinäpä se... Nääh-ehkä kietoudun nyt valkoiseen huopaan ja istun hetken kynttilänvalossa, niin kai enkelitkin tekevät :)

Tänään kiitän uusista ihanista tuttavuuksista sunnuntain markkinoilla. Tutustuin ihmiseen joka on samassa tilanteessa kuin itse olen ollut ja sain jutella hänen kanssaan kokemuksistamme ja uuteen pieneen ihmiseen joka kelluu onnellisesti ystäväni masussa :)